Kerran oli surullinen keiju nimeltään Pihla. Hänen siipensä olivat murtuneet ja hän ei pystynyt enää lentämään. Pihlan päivät kuluivat yksinään kukkalaitumella, kun muut keijut liitelivät iloisesti ympärillä.
Pihla oli ennen ollut iloinen ja aktiivinen keiju. Hän oli ollut yksi kukkakuoron parhaimmista laulajista ja hänellä oli aina ollut hymy huulillaan. Mutta erään kerran, kun Pihla yritti auttaa haavoittunutta perhosta, hän putosi korkealta ja rikkoi siipensä.
Suru valtasi Pihlan mielen. Hän ei enää pystynyt tekemään mitä rakasti eniten – lentämään ja laulamaan. Pihla tuijotti murtuneita siipiään kyynelten vallassa. Hän tunsi itsensä riittämättömäksi ja ajatteli, ettei enää koskaan voisi olla onnellinen.
Mutta eräänä päivänä Pihla huomasi pienen perhosen hiipivän hänen luokseen. Perhonen kertoi, että hän oli itsekin loukannut siipensä ja oli oppinut elämään sen kanssa. Hän kannusti Pihlaa löytämään iloa muista asioista elämässään. Pihla kuunteli tarkkaan ja päätti ottaa perhosen sanat sydämeensä.
Vähitellen Pihla alkoi huomata, että vaikka hän ei pystynyt lentämään, hän pystyi silti tekemään paljon muita asioita. Hän alkoi kirjoittaa kauniita runoja ja maalata tauluja kukista, joita hän ei enää päässyt läheltä ihailemaan. Pihla alkoi myös auttaa muita keijuja löytämään heidän omia intohimojaan ja rohkaisemaan heitä toteuttamaan unelmiaan.
Ajan myötä Pihla huomasi, että vaikka hän oli menettänyt jotain tärkeää, hän oli saanut tilalle jotain vielä arvokkaampaa – empatian ja ymmärryksen. Hän oli oppinut arvostamaan pieniä asioita, kuten auringonlaskuja ja kesän tuoksua. Hän oli oppinut olemaan kiitollinen siitä, mitä hänellä oli, eikä surkuttelemaan sitä, mitä häneltä oli viety.
Pihlan tarina levisi kukkakuoron laulajien ja muiden keijujen keskuudessa. Hänen rohkeutensa ja selviytymistarinansa inspiroivat muita käsittelemään omia vastoinkäymisiään. Pian Pihlasta tuli keijujen viisas neuvonantaja ja hän sai lohduttaa monia muita surullisia keijuja.
Niin, Pihla ei lentänyt enää taivaalle, mutta hänen sielunsa leijaili korkealla. Hän opetti, että vaikka elämässä tapahtuu vaikeita asioita, voi silti löytää iloa ja tarkoitusta elämäänsä. Pihla oli surullisen keijun tarina, joka muuttui voimaannuttavaksi tarinaksi kaikille, jotka uskoivat itsensä voimaan.