Suomenhevonen on kautta aikojen ollut merkittävä osa Suomen maaseutukulttuuria ja maataloutta. Se on myös ollut tärkeä osa suomalaista ratsastuskulttuuria ja kilpa-ajotoimintaa. Suomenhevosen tarina ulottuu pitkälle menneisyyteen, ja se on ollut keskeinen osa suomalaista hevosperinnettä.
Suomenhevosen historia juontaa juurensa 1800-luvun lopulle, jolloin sitä alettiin risteyttää paikallisten maatiaisponejen ja raskaiden itämaisten hevosrotujen kanssa. Näistä risteytyksistä syntyi suomenhevonen, joka oli alun perin monipuolinen työhevonen maatalouden tarpeisiin. Suomenhevosta käytettiin muun muassa peltotöissä, metsätöissä ja raskaana vetohevosena.
Suomenhevosen suosio ja tunnettuus kasvoi nopeasti, ja se levisi ympäri maata. Laaja jalostusohjelma alkoi vahvistaa rodun ominaisuuksia ja parantaa sen luonnetta ja työominaisuuksia. Suomalaiseen maalaiskulttuuriin juurtunut suomenhevonen oli omiaan suomalaisille maanviljelijöille, ja se oli arvokas kumppani maaseudun elämässä.
Suomenhevosen rooli muuttui 1900-luvun alussa, kun maatalous koneellistui ja hevosia tarvittiin entistä vähemmän maatöissä. Tästä huolimatta suomenhevonen säilyi tärkeänä osana suomalaista hevosperinnettä ja sen rooli muuttui enemmän harraste- ja vapaa-ajantoimintaan. Suomenhevonen tuli yhä tunnetummaksi myös ratsastuksen ja kilpa-ajon parissa, ja sitä alettiin arvostaa sen rehellisyyden, kestävyyden ja monipuolisten ominaisuuksien vuoksi.
Nykyään suomenhevonen on arvostettu ja tunnettu rotu, jota käytetään niin harrastuksissa kuin kilpailuissakin. Suomessa järjestetään lukuisia suomenhevoseen keskittyviä tapahtumia, kuten näyttelyitä, kilpailuja ja perinnepäiviä, joissa juhlitaan suomenhevosen perinteitä ja kulttuuriperintöä.
Suomenhevonen on myös tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä ja kansallista identiteettiä. Se on maamme ainutlaatuinen hevosrotu, joka symboloi suomalaista kestävyyttä, sinnikkyyttä ja perinteitä. Suomenhevonen on osa suomalaista kansallisperinnettä ja sen tarina jatkuu edelleen vahvana osana suomalaista hevosmaailmaa.