Lappi tunnetaan maagisista talvikuvistaan ja revontulistaan, mutta aluetta ympäröi myös runsas satuja ja tarinoita. Lapin satuja kertovat saamelaiset, inarinsaamelaiset, koltansaamelaiset ja muita lapin alueella asuvat alkuperäiskansat, jotka ovat sukupolvien ajan välittäneet tarinoita ja opetuksia suullisesti.
Lappi on aina ollut karu ja vaativa ympäristö asua. Lapin asukkaat olivat riippuvaisia luonnosta ja sen lahjoista, kuten metsästyksestä ja kalastuksesta, jotta he voisivat selviytyä ankarista olosuhteista. Satujen ja tarinoiden avulla heidän kulttuurinsa ja perinteensä siirtyivät sukupolvelta toiselle.
Eräs kuuluisa lappilainen satu kertoo Sammasta, joka oli saamelainen tonttu, pieni olento joka asui lappilaisissa kodeissa. Sama saattoi asua perheen kanssa vuosikausia, auttaen kotitöissä ja huolehtien tilan hyvinvoinnista. Sammat olivat näkymättömiä ja vain harvat saivat niitä nähdä. Tarinan mukaan Sammaa piti aina kohdella hyvin, muuten se saattoi osoittaa pahoja puoliaan. Sillä kerrottiin olevan voimaa aiheuttaa harmeja, kuten hajottaa astioita tai kampata talonväkeä yöllä.
Toinen kuuluisa lappilainen satu on Haapuvaara, joka kertoo ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Tarina kertoo nuoresta miehestä, joka joutui menemään metsään etsimään apua. Siellä hän kohtasi Haapuvaaran, vanhan ja viisaan puun, joka neuvoi häntä. Haapuvaara opetti nuorta miestä kunnioittamaan luontoa ja kaikkia sen olentoja, ja siitä tuli hänelle elämän mittainen opettaja.
Lapin satuja on myös paljon eläinhahmoilla. Yksi esimerkki on Kultakettu, joka tunnetaan koko Lapissa peräisin olevana tarinana. Kertomus kertoo siitä, kuinka Kultakettu varasti auringosta hänen valtakuntaansa, joka johti pitkään pimeyteen. Silloin muut eläimet yrittivät houkutella auringon takaisin, mutta vain Viisas Pöllö onnistui. Hän lähetti kaikki linnut pihlajastaan tekemään kultaisia hedelmiä, ja Kultakettu oli niin kiinnostunut, että unohti auringon ja antoi sen takaisin taivaalle.
Nämä sadut ja tarinat ovat osa Lapin ainutlaatuista kulttuuria ja perinnettä. Ne kertovat paikallisista arvoista, luontosuhteesta ja elämästä lappilaisittain. Lapin satuja voidaan nähdä oppitunteina ja viisauden lähteinä, jotka opettavat meitä kunnioittamaan luontoa, eläimiä ja toisiamme.
Vaikka monet sadut ovat ajan myötä muuttuneet tai unohdettu, niiden tärkeys säilyy Lapin kulttuurin säilyttämisen kannalta. Sadut auttavat meitä ymmärtämään ja kunnioittamaan Lapin asukkaiden ajattelutapoja ja elämäntapaa. Ne avaavat myös ikkunan menneisyyteen, jolloin ihmiset elivät lähempänä luontoa ja olivat riippuvaisia sen suomista lahjoista.
Lapissa satu on edelleen elossa, ja sadunkertojat välittävät tarinoitaan uusille sukupolville. Lappi tarjoaa edelleen inspiroivan ympäristön tarinoiden syntymiselle, ja nämä tarinat jatkavat kulttuurin rikastuttamista ja säilyttämistä pitkälle tulevaisuuteen.