Lumikuningatar tarina on yksi tunnetuimmista satutarinoista, joka on saanut inspiraationsa tanskalaiselta sadunkertojalta Hans Christian Andersenilta. Tarina kertoo kauniista ja kiltistä tytöstä nimeltä Gerda ja hänen ystävästään Kai, joka jää luminoidan valtaamalle lumikuningattarelle.
Tarina alkaa siitä, kun Gerda ja Kai ovat naapureita ja viettävät paljon aikaa yhdessä. He leikkivät yhdessä ja istuvat ikkunasta katsellen kukkia. Mutta eräänä päivänä Kai saa pahaenteisen lumipisaran silmäänsä, joka muuttaa hänen sydämensä jääksi. Kai ei enää tunne rakkautta tai lämpöä, vaan hänestä tulee kylmä ja etäinen.
Yhtenä talvi-iltana Kai näkee lumikuningattaren kelkkoineen ajamassa läheltä heidän kotiaan. Kun Kai ulkoilee yksin, lumikuningatar ottaa hänet mukaansa ja vie mukanaan lumipalatsiinsa jään ja lumen valtakuntaan. Gerda huomaa Kain kadonneen ja tajutessaan, että lumikuningatar on ryöstänyt hänet, hän päättää lähteä pelastamaan ystävänsä.
Gerda matkaa läpi lumisen maan, kohtaamalla monenlaisia haasteita ja vaaroja matkallaan. Hän tapaa pahansuopaa taikasauvaa heiluttavan lapintontun, joka yrittää vakuuttaa hänet, että Kai on jo unohtanut hänet. Gerdaa ei kuitenkaan pelottelusta huolimatta lannisteta, vaan hän jatkaa matkaansa. Hän tapaa myös paholaisen taikapeilin, joka tekee ihmisistä näkymättömiä ja kylmiä. Peili rikkoutuu, kun Gerda katsoo siihen ja jatkaa sitkeästi matkaansa.
Lopulta Gerda saapuu lumipalatsiin ja löytää Kain, joka on unohtanut Gerdan ja tuntuu olevan täysin kylmän lumikuningattaren pauloissa. Gerda kuitenkin painaa sydämeensä kaikki muistot ja tunteet, joita hänellä on Kaille, ja suutelee tätä otsalle. Tämä suudelma sulattaa Kain sydämen jään, ja hän muistaa taas hänet. Kaksikko pääsee pakenemaan lumipalatsista ja palaavat takaisin kotiin, missä heidät otetaan lämpimästi vastaan.
Lumikuningatar tarina kuvaa rakkauden voimaa ja ystävyyden merkitystä vaikeina aikoina. Se osoittaa, että vaikka meillä voi olla hetkiä, jolloin meitä ympäröi pimeys ja kylmyys, rakkaus ja aitous voivat sulattaa sydämet ja palauttaa meidät takaisin lämpimään ympäristöön. Tarina on myös lohdullinen ja rohkaiseva, sillä se muistuttaa meitä siitä, että mitään ei ole menetetty, kun meillä on ystäviä, jotka pitävät meistä kiinni ja tekevät kaikkensa tuodakseen meidät takaisin.