Lapin satu on tarina, joka vie kuulijan tai lukijan lumoavaan maailmaan pohjoisen erämaiden syvyyksiin. Lapin satujen juuret ulottuvat aina muinaiseen aikaan, jolloin saamelaiset kansat asuttivat Lapin alueita. Näissä tarinoissa yhdistyvät luonnonvoimat, pohjoisen valtavat maisemat ja mystiset hahmot.
Lapin saduissa kerrotaan usein ihmisten ja luonnonvälisten eläinten välisistä suhteista. Eläimet, kuten porot, sudet, karhut ja tunturipeurat, ovat usein tarinoiden päähenkilöitä, ja niiden kautta kuvaillaan ihmisten ja luonnon harmonista yhteiseloa.
Yksi tunnetuimmista lapin satuista on tarina Joulupukista. Lapin taikametsässä asuu lumienkeli, joka kutsuu Joulupukin joka vuosi lähettämään lahjoja lapsille ympäri maailmaa. Tämä satu on levinnyt ympäri maailmaa ja ihmiset matkustavat Lappiin joulun lähestyessä toivoen, että saisivat edes pienen palasen tästä maagisesta tarinasta.
Toinen suosittu lapin satu on Luontoäidistä ja Tammastarhasta. Tarinan mukaan Luontoäiti valvoo Lapin alkuperäisiä metsiä ja eläimiä. Hän kantaa huolta luonnon tasapainosta ja rohkaisee ihmisiä huolehtimaan ympäristöstä. Tammastarha on legendaarinen paikka, jossa Luontoäiti hoitaa tammia, ja tarina kertoo, että kukaan, joka käy siellä, saa maagisia voimia koko elämäkseen.
Monissa lapin saduissa ja tarinoissa on myös pohjana selkeä moraalinen opetus. Tarinat käsittelevät usein hyvyyttä, ystävyyttä, rohkeutta ja oikeudenmukaisuutta. Ne kannustavat ihmisiä toimimaan oikein ja rakastamaan luontoa.
Lapin saamelaiskulttuurissa satuja ja tarinoita on perinteisesti kerrottu suullisesti sukupolvelta toiselle. Ne ovat olleet tapa siirtää tietoa ja arvoja eteenpäin. Nykyään lapin sadut elävät edelleen, mutta ne myös tallennetaan ja jaetaan kirjoissa, näytelmissä ja elokuvissa.
Lapin satu tarjoaa ikkunan pohjoisen luontoon ja kulttuuriin. Se on myös tapa kunnioittaa ja säilyttää saamelaisperinteitä ja arvoja. Lappi on paikka, missä sadut ja todellisuus lomittuvat toisiinsa, ja missä kuka tahansa voi tulla osaksi tätä lumoavaa tarinoiden maailmaa.