Kerran oli pienen pieni kylä, jossa asui monet erilaiset hahmot. Siellä oli iloisia eläimiä, värikkäitä kasveja ja tietysti ihania lapsia. Kaikki kyläläiset olivat aina ystävällisiä toisilleen ja pidettiin huolta yhteisöstä.
Eräänä päivänä kyläläiset saivat kuulla jännittävän uutisen. Heidän pienen kylänsä lähelle oli ilmestynyt suuri kirkasvärisiä kakkakikkareita täynnä oleva satu. Kukaan ei tiennyt, miten se oli sinne ilmestynyt tai mitä se tarkoitti.
Kyläläiset olivat uteliaita ja samalla hieman pelokkaita. He päättivät lähteä tutkimaan tätä salaperäistä satua ja selvittämään sen alkuperää. Lapset olivat erityisen innoissaan, sillä he pitivät satuista ja seikkailuista.
Kyläläiset lähtivät seuraavana aamuna auringon noustessa kohti satua. He kulkivat pitkän matkan läpi metsien ja niittyjen, kunnes saapuivat kirkkaasti hohtavan kakkakikkareiden luokse. Kaikki päättivät ottaa kakkakikkareen ja tutkia sitä tarkemmin.
Kun jokainen kyläläinen otti kädellään kirkkaasti hohtavan kakkakikkareen, heidän sisimpäänsä valtasi erityinen tunne. Se tuntui kuin koko heidän kehonsa täyttyisi ilolla ja tyyneydellä. Heitä valtasi myös voima auttaa muita ja olla hyvä toisilleen.
Yhtäkkiä kaikille kyläläisille tuli myös sama ajatus mieleen: tämä kakkakikkare satu oli tarkoitettu jakamaan iloa ja ystävyyttä. Se oli symboli kylän voimasta yhdessä toimimiseen ja auttamiseen.
Kyläläiset päättivät ottaa kakkakikkareen kukin vuorollaan kotiinsa ja säilyttää sitä hyvinä aikoina sekä vaikeuksien keskellä. He toivoivat, että tämä satu voisi muistuttaa heitä aina heidän yhteisönsä voimasta ja yhteenkuuluvuudesta.
Pian koko kylä muuttui vieläkin ystävällisemmäksi ja auttavaisemmaksi paikaksi. Kyläläiset alkoivat järjestää yhteisiä tapahtumia ja auttoivat toinen toistaan arjessa. Lapset leikkivät keskenään ja loivat ystävyyssuhteita, jotka kestäisivät elämän läpi.
Tästä lähtien kakkakikkare satu oli kyläläisten symboli ystävyydestä ja auttamisesta. He muistuttivat toisiaan siitä, että pienikin teko voi tuoda iloa ja hyvää mieltä lähimmäiselle. Koko kylästä tuli vieläkin parempi paikka asua, ja siellä vallitsi aina rakkaus ja ymmärrys.
Joten tämä kakkakikkare satu opetti meille kaikille tärkeän asian – yhdessä olemme vahvempia ja voimme tehdä maailmasta paremman paikan asua.